Harrastus jatkuu. Viikonloppuna pääsin irtautumaan kotoa (kiitos mummo!) sen verran, että pääsimme Biekan kanssa pitkästä aikaa Karvakuonojen hakutreeneihin. Paikaksi sovimme yhdessä näin alkuun helpon maaston raviradan läheltä. Pari nuorta neitikoiraa ja Biekka oli sopiva kokoonpano aurinkoisen sunnuntain hakuiluihin. Biekka on käynyt haun alkeiskurssin. Sillä on hakukäsky "Ukko" hallussa ja se tietää, mitä se tarkoittaa. Nokka ilmaan ja etsimään! Biekka pysyy maalimiehen luona, mutta ilmaisu puuttuu vielä. Haukkuminen olisi seuraava etappi. No miten meillä menikään. Biekan ensimmäinen etsintä alkoi tyttöjen hajuja haistellen. Pyörimisen jälkeen nokka nousi vihdoin ilmaan ja Biekka etsi hajua. Juoksentelua, juoksentelua. Maalimiehen nähtyään Biekka pysähtyi kuin seinään ja mietti, mitä nyt. Se taisi nuuskia maata ennen kuin säntäsi maalimiehen luo häntä heilujen herkkukipon sisältöä tuhoamaan. Hieno! Ennen toista suoritusta odottelimme porotokan siirtymistä väljemmille vesille. Toisella kerralla B ei epäröinyt enää yhtään vaan se etsi aktiivisesti hajua ja juoksi pysähtymättä hakemaan kehut ja namit maalimieheltä. Kyllä olin ylpeä. Ilokseni voin siis todeta, että kaikki opittu on edelleen muistissa. Ainakin koiralla. Itse haluaisin saada lisää varmuutta, noh, vähän kaikkeen hakuun liittyen, sillä treenammehan toisten koiria. Junnuillakin meni hienosti! Seuraavaksi lisäämme Biekalle haastetta ja alamme miettiä ilmaisun opettamista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.