Kotipihassakin voi harjoitella hakua. Tämä lause jäi mieleeni Petri Koistisen vetämältä hakukurssilta muutaman vuoden takaa. Se on ollut Biekan kanssa loistotapa olla unohtamatta jo opittuja asioita. Onneksi meillä on iso omakotitalon piha, jossa piiloja löytyy, jos vain hetken miettii. Viime viikonlopusta innostuneena meillä on arki-iltoina leikitty piilosta. Pikku Kakkonenkin on jäänyt toiseksi, kun pojat innostuivat maalimiehen pestistä. Kamalaa oli vain, että äiti joutui hetkittäin kieltämään lapsiltaan nauramisen! No onneksi nauraminen sallittiin suuren etsinnän päätyttyä onnellisesti, ja yhtä paljon kuin Biekka rakasti namikuppeja, yhtä paljon riitti piiloista naurua heelerin pusuhyökkäysten jälkeen.
Kuvassa molemmat pojat ovat kotatyömaalla peräkärryssä piilossa. Ohjeistus oli, ettei tarvitse tehdä mitään. Testasin, alkaako B haukkua, kun löytää maalimiehet, mutta ei pääse luokse. Ei, ei se haukkunut.
Pojat peräkärryssä. Biekka ei jättänyt maalimiehiä, vaikka ei päässytkään kärryyn.
Toinen hauska piilo löytyi ison pressun suojista. Muotoilin pressun niin, että keskelle pääsee vain yhdestä kohdasta ikään kuin käytävää pitkin. Muita piiloja ovat olleet mm. lato, ulkolelujen säilytyslaatikko ja kottikärryt, jonne pienempi maalimies mahtuu loistavasti kyyryyn.
Kohta tulee talvi. Mitähän me sitten keksitään. Luulen, että poikien avustukella saamme pihaan hienoja lumipiiloja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.