Välipäivät vol.2

Aamupäivällä oli tarkoitus lähteä Biekan kanssa metsään hiihtelemään, mutta mies keksikin, että voisimme käydä porukalla varuskunnassa ja päästäisiin Biekan kanssa koiraladulle. Hidas aamu vaihtui äkkilähtöön, jota väritti tuskastuttava varusteiden etsintäoperaatio. Vetovyö, monot, kaikki hukassa. Tunnin etsinnän ja kaappien kaivelujen jälkeen kaksi aikuista, lapsi ja koira olivat tamineissaan eteisessä valmiina lähtöön. Tarkoitus oli ehtiä sivakoimaan ennen sääennusteen lupailemaa lumimyräkkää, mutta lunta satoi poikittain jo kotipihassa. Saatiinpa aikaiseksi kuitenkin aika seikkailu eikä hiihdetty harhaan kuin kerran yrittäessämme vähän oikoa.. Biekan harmiksi edellämme ei tänään ulkoillut kuin yksi koira ja sekin veti emäntäänsä häviten metsään, kun me vasta verryttelimme parkkiksella.

Mennään jo!

Välipäivät vol.1

Joulu meni. Kuusikin kannettiin jo ulos, kun pelättiin konttaajamme syövän karisseet neulaset lattioilta. Biekan merkkailu kuuseen huoletti hieman alkuun, mutta on tainnut pikkumusta petrata käytöstään,  kun huoli oli aivan turha. 

Välipäivät viilettää ohi yhtä kovaa kuin esikoisen Burton-harjoituslauta. Ulkona riittää tekemistä. Valoa ei kauhean montaa tuntia ole, joten ainakin aamupäivällä sinisistä ja purppuranpunaisista hetkistä todellakin nautitaan. Pari päivää on kulunut lasten lautailuhommissa omassa pihamäessä, joka kasvaa sen mukaan kuin pihaa aurataan sekä lähimetsän rinteessä, jota pidetään kelkalla auki. Tehtiin rinteeseen tänään pieni retki. Biekka saatteli lautailijan pusuilla matkaan ja oli ensimmäisenä paikalla, jos lautailija kaatui. Matkan varrella olevaan poroaitaankin oli ilmestynyt poroja, joita Biekka tyytyi katselemaan ja haistelemaan kauempaa. 

Joulua!

Lämmintä joulua!

Biekka 4 vuotta!

Jo 4 vuotta!! Onnea Kotisaaren S-pennuille 3.12.2016!

Syypää hymyyn kävi kanssamme synttärilenkillä ja nautti illansuussa "kanafilekakkua".

Marraskuu maan peittää

Talvi. Tulla tupsahtihan se vihdoin. Puolenkuun paikkeilla täytyi jo Biekallekin ajaa moottorikelkalla pissapolku terassilta tontin rajalle asiointia varten. Marraskuu menikin lähinnä pakkasiin totutellessa. Eivät ehtineet pienet tassut karaistua marraskuun talvisäässä varsinkaan, kun kävimme välissä Muhoksella, missä pakkaset vaihtuivat nopeasti märäksi loskakeliksi. Ihmisistä sää oli tosi kurja, mutta koirista temmellykseen mitä mainioin.

Koirahoitolan kautta tilasimme Biekalle ensimmäisen kokonaan oman satsin raakaruokaa. Nyt on pakastin taas täynnä Mushia, tällä kertaa sikaa, nautaa, kanaa ja lohta.

Kommatissa

Sunnuntain ulkoilut Kommattivaarassa ja happy, happy heeler <3

Syyslomalla

Syyslomaviikko lähenee loppuaan. Maanantaista torstaihin vietimme sitä koko perheellä Kuusamossa. Yövyimme Kuusamon Tropiikissa, noh, koska sinne sai koirakin tulla. Biekkaa odotti hotellihuoneessa oma kirkuvanpunainen ruokakuppi. Keskiviikkona pidimme kunnon ulkoilupäivän vastapainoksi Angry Birds-puistoilulle ja ulkoilulle hotellin lähellä. Suuntasimme kylpylästä Oulangan Luontokeskukseen, josta vaipanvaihto- ja syöttörumban jälkeen vauva kantoliinaan, Biekka valjaisiin ja patikoimaan! Kävimme kävelemässä reilut kaksi kilometriä Kiutakönkään nuotiopaikalle ja takaisin. Matkalle oli järjestetty alueen luontoon liittyviä tehtävärasteja, joita pojat ratkoivat innoissaan. Kodalla paistoimme makkaraa ja söimme eväitä. Lyhyt patikkaretki vierähti helposti parin tunnin retkeksi. Reissu Kiutakönkäälle oli oikeastaan koko loman kohokohta; koko perhe oli yhdessä, Biekka sai näyttää gasellintaitojaan ja luonnossa lapsetkaan eivät ehtineet riitelemään. Kiutakonkään kohina ja punaiset dolomiittikalliot jäivät kaikkien mieleen. Kosken kuohut houkuttelivat paikalle muitakin syyslomaretkeilijöitä; reitillä näkyi useita vauvoja kantovälineissään ja tosi monta koiraa, joista Biekka oli erityisen ihastuksissaan. 

Tänne mennään vielä uudestaan!

Naurua ja namikippoja

Kotipihassakin voi harjoitella hakua. Tämä lause jäi mieleeni Petri Koistisen vetämältä hakukurssilta muutaman vuoden takaa. Se on ollut Biekan kanssa loistotapa olla unohtamatta jo opittuja asioita. Onneksi meillä on iso omakotitalon piha, jossa piiloja löytyy, jos vain hetken miettii. Viime viikonlopusta innostuneena meillä on arki-iltoina leikitty piilosta. Pikku Kakkonenkin on jäänyt toiseksi, kun pojat innostuivat maalimiehen pestistä. Kamalaa oli vain, että äiti joutui hetkittäin kieltämään lapsiltaan nauramisen! No onneksi nauraminen sallittiin suuren etsinnän päätyttyä onnellisesti, ja yhtä paljon kuin Biekka rakasti namikuppeja, yhtä paljon riitti piiloista naurua heelerin pusuhyökkäysten jälkeen.

Kuvassa molemmat pojat ovat kotatyömaalla peräkärryssä piilossa. Ohjeistus oli, ettei tarvitse tehdä mitään. Testasin, alkaako B haukkua, kun löytää maalimiehet, mutta ei pääse luokse. Ei, ei se haukkunut. 

Pojat peräkärryssä. Biekka ei jättänyt maalimiehiä, vaikka ei päässytkään kärryyn.

Toinen hauska piilo löytyi ison pressun suojista. Muotoilin pressun niin, että keskelle pääsee vain yhdestä kohdasta ikään kuin käytävää pitkin. Muita piiloja ovat olleet mm. lato, ulkolelujen säilytyslaatikko ja kottikärryt, jonne pienempi maalimies mahtuu loistavasti kyyryyn.

Kohta tulee talvi. Mitähän me sitten keksitään. Luulen, että poikien avustukella saamme pihaan hienoja lumipiiloja.

Hakua

Harrastus jatkuu. Viikonloppuna pääsin irtautumaan kotoa (kiitos mummo!) sen verran, että pääsimme Biekan kanssa pitkästä aikaa Karvakuonojen hakutreeneihin. Paikaksi sovimme yhdessä näin alkuun helpon maaston raviradan läheltä. Pari nuorta neitikoiraa ja Biekka oli sopiva kokoonpano aurinkoisen sunnuntain hakuiluihin. Biekka on käynyt haun alkeiskurssin. Sillä on hakukäsky "Ukko" hallussa ja se tietää, mitä se tarkoittaa. Nokka ilmaan ja etsimään! Biekka pysyy maalimiehen luona, mutta ilmaisu puuttuu vielä. Haukkuminen olisi seuraava etappi. No miten meillä menikään. Biekan ensimmäinen etsintä alkoi tyttöjen hajuja haistellen. Pyörimisen jälkeen nokka nousi vihdoin ilmaan ja Biekka etsi hajua. Juoksentelua, juoksentelua. Maalimiehen nähtyään Biekka pysähtyi kuin seinään ja mietti, mitä nyt. Se taisi nuuskia maata ennen kuin säntäsi maalimiehen luo häntä heilujen herkkukipon sisältöä tuhoamaan. Hieno! Ennen toista suoritusta odottelimme  porotokan siirtymistä väljemmille vesille. Toisella kerralla B ei epäröinyt enää yhtään vaan se etsi aktiivisesti hajua ja juoksi pysähtymättä hakemaan kehut ja namit maalimieheltä. Kyllä olin ylpeä. Ilokseni voin siis todeta, että kaikki opittu on edelleen muistissa. Ainakin koiralla. Itse haluaisin saada lisää varmuutta, noh, vähän kaikkeen hakuun liittyen, sillä treenammehan toisten koiria. Junnuillakin meni hienosti! Seuraavaksi lisäämme Biekalle haastetta ja alamme miettiä ilmaisun opettamista.

Syksy <3

Syksyllä lenkkeilyyn kuuluvat pysähdykset ja paikallaolot..

Pyhäterveisiä

Isäntä juoksenteli viikonloppuna jonkun ihmeen Tunturipuolikkaan jossain Tunturimaratonilla. Paikasta en muuta tiedä kuin, että se oli Pyhä. Perhe oli varannut kelohonkamökin, jossa yövyttiin kaksi yötä. Mamma vahti minua sisällä erityisen tarkasti, etten jättäisi omia merkkejäni minnekään. En tietenkään jättänyt. Mamman koulutus on vielä vähän kesken, kun se tuollaista pelkää. 

Sillä välin, kun isäntä oli omalla juoksulenkillä, kävelytin mammaa ja lapsia ympäri tunturia.  Mamma valitti seuraavana päivänä, että jalat ovat kipeät. Isäntänikin käveli hassusti seuraavana päivänä. Mikähän noita ihmisiä oikein vaivaa. 

-Biekka

Kittilän ryhmänäyttely 6.8.2016 ja heelerjatkot

Kittilän ryhmänäyttely 6.8.2016
Tuomari Markku Kipinä

Kotisaaren Syypää Hymyyn, EH:

Hyvä koko ja mittasuhteet. Etuasentoiset lavat. Hyvät pään linjat ja hyvä purenta. Hyvät korvat. Pyöreähköt silmät. Avoimemmin kulmautunut takaa ja taka-askel jää rungon alle. Hyvä häntä. Vaaleat värimerkit. Saisi liikkua tasapainoisemmin. Hyvä luonne.

Biekan rotu kiinnosti monia ja se sai rapsutuksia näyttelyvierailta. Eräs tyttö kehui sitä kiltiksi ja tomeraksi ja Biekka antoi kehuista palkaksi monta pusua. Eräs liikenteenohjaaja äimisteli, kun ei ollut ikinä kuullutkaan moisesta rodusta, vaikka oli ollut näyttelyissä töissä monta kertaa. Rotu pitikin toistaa hänelle usemman kerran. 

Näyttelyn jälkeen kasvattaja Kirsi koirineen tuli pariksi yöksi meidän naapuriin, pellon toiseen laitaan mummolaan, kun isäntäväki itse oli reissussa. Lauantai-ilta otettiin vielä rennosti, mutta sunnuntaina käynnistyi kunnon heelerjatkot, kun Saila liittyi heelereidensä kanssa seuraan. Teimme porukalla metsälenkin ja käytimme koirat Kitisen rannalla uimassa. Biekkaa kiinnosti kovin pikku Piko-poika, ja vähän väliä huomasimme äijäkaksikon puuhailemassa omiaan. Kotarannassa Biekka kastautui kyllä, mutta joukon todellinen uimamaisteri oli Hilma-heeleri. Illalla sain sovitettua Kirsin tuomista Aatu-valjaista Biekalle sopivimmat ja laitoin Kirsin matkaan tilauksen menemään. Biekka saa samanlaiset Aatu-valjaat kuin Tara-mammalla. Illalla saimme Biekan kanssa Kirsiltä vielä pienen oppitunnin nose workista kunnes sauna kutsui ja Biekka seurasi sinne kasvattajaansa.  

Kuva jatkoista tulee myöhemmin..

Salomonin jälkeen

Kesäkuussa Sodankylässäkin riehunut Salomon-myrsky kaatoi puita myös papan metsässä. Puhelinsoitto kaatuneista puista sai alkukesästä miettimään, mitä tukeista tehdään. Kävimme tänään miehen, tämän isän eli papan ja esikoisen kanssa katsomassa, mitä moto oli saanut aikaan. Näyttää siltä, että pihalle nousee vielä jotakin syksyn tai ensi kesän aikana. 

Biekka sai samalla mukavan metsäretken. Se pääsi sääskiäkin karkuun kahlaamalla pientä jokea pitkin ja välillä uimalla siellä. Reissu oli samalla pieni luontoretki, kun pappa esitteli vanamon, lillukan ja joukon erilaisia sieniä.

Metsäpalstan kasveja, vanamo ja lillukka

Joesta noussut outo eläin

Ihan hyvänkokoista puuta, tuumii Biekka

Liikennepuistossa

Päiväretki. Ex tempore. Leville!

Yllätettiin lapset (ja Biekka) tänään ja suunnattiin auton nokka kohti Kittilää ja Levitunturia. Harvemmin onkin tullut käytyä siellä kesäaikaan, joten nyt oli oiva tilaisuus käydä katsomassa, mitä tunturikohteessa kesällä tapahtuu. Plan number one, lasten liikennepuisto länsirinteillä oli tällä erää ehdoton suosikki, ja siellä viihdyttiinkin pisimpään. Biekka kävi välillä kahlailemassa viereisessä purossa ja löysi parhaimman varjopaikan poliisitalon luota. Viereiselle näyttelykentälle palataankin sitten jo parin viikon päästä. 

Sole niin justhin.

Apua, näyttelyyn!

Minä, en mikään näyttelyihminen olen viemässä Been elokuun alussa Kittilän ryhmänäyttelyyn. Kaksi vuotta takaperin samaisessa näyttelyssä Biekan debyytti toi papereihin vaikka mitä merkintöjä..AVO-ERI, AVK1, PU1, SA, ROP, SERT.

Osaako machomies seisoa rivissä? Kuuluuko pöydällä terrieriääntä (joka vielä aiemmin annettiin anteeksi rodulle luonteenomaisena piirteenä)? Nouseeko jalka vääriin paikkoihin? Osaako mamma ottaa rennosti?

Viikonloppuna luvassa seisotusta, juoksuttamista, hampaiden näyttämistä 

ja hengitysharjoituksia.

Piimäkuutio

Hellepäivän herkku, jäädytetty piimäkuutio maksasydämellä.

Laatuaikaa

Esikoiseni halusi lähteä käyttämään Biekkaa kävelyllä ja harjoitella taluttamaan sitä itse. Ensimmäiset lyhyet kävelyt yhdessä teimme jo viime vuonna, mutta nyt kuusivuotiaana innostusta on ihan eri tavalla ja poika haluaa oppia kulkemaan koiran kanssa, ei vain pitelemään hihnasta. Rauhallinen pyörätie ja Kitisen ranta oli oiva -ja vaihteeksi sääsketön paikka pienelle lauantaikävelylle ja hihnaharjoittelulle. Rannassa annoin kaksikon puuhastella hetken kahdestaan. Reilu tunti äiti&poika -laatuaikaa pienen heelerin seuralla höystettynä, tottakai! 

Uusi alku -black & tan dreams

On juhannusaattoaamu. Vietetään sitä aivan mahtavassa säässä Kainuun mökillä. Moskun poismenosta on tasan viikko. Tultiin juuri Biekan kanssa aamukävelyltä ja vaikka lenkit tuntuvat edelleen haikeilta, on ihana seurata tuota elämäniloista heelerpoikaa, nähdä hännänheilutukset, kuulla tassun äänet ja tuntea märät heelerpusut poskella. Onneksi Biekka on olemassa.

Unelmat jatkuvat nyt black & tan -värisinä. Olkoon tämä uusi alku.

Lämmintä juhannusta!