Luoston näyttelyssä

Kotisaaren syypää hymyyn tänään Luostolla Tunturin taikaa -näyttelyssä:

EH

Hyvät mittasuhteet. Sopiva luusto, Hyvät suorat eturaajat. Hieman pyöreät ja vaaleat silmät pilaavat ilmettä, muuten hyvät pään linjat. Selkä voisi olla tiiviimpi. Hyvä rintakehän pituus, mutta toivoisin lisää eturintaa. Hyvät takakulmaukset, joskin hieman alas kiinnittynyt häntä. Hyvä karvanlaatu ja väri. Kovin ujo, tottumaton käytös. Hyvät liikkeet. 

Tuomari Veli-Pekka Kumpumäki

Öhöm, olisiko niin, että omistajakin on vähän näyttelykokematon. Kiva, kylmä lumisateinen päivä takana ja näyttelyssä huippu puitteet kaikin puolin! Kiitos Karvakuonoille ja Erämiehille! 

Kuva tulossa..

Pihapuuhia

Kevään ja kesän tuloa on odotettu ja odotettu. Nyt enimmät lumet ovat vihdoin sulaneet ja pihapuuhat alkaneet. Kuivimmat paikat on haravoitu, mutta vielä niitä lumikasojakin näkyy. Kuivaa nurmikenttää on kuitenkin sen verran, että toko onnistuu jo (lue: Biekka suostuu menemään maahan). Manailin aiemmin, ettei pää kestäisi Biekan kanssa kisaamista, joten ajatuksesta suivaantuneena oli pakko kokeilla, miltä se toko pikkumustan kanssa oikein tuntuikaan. No kivaahan se oli, vaikka välillä minipaimen katoaakin tukkani taa. Uudet tokosäännöt kutkuttelevat jo kovasti. Pihapuuhien välissä otettiin vähän myös näyttelytreeniä, minkä jälkeen kitkettiin Biekan kanssa yksi kukkapenkki.

Paikallaoloa

Kesäksi Biekan "keikkakalenterissa" on ainakin kaksi merkintää, sunnuntaina Luoston näyttely sekä heinäkuun alussa MH-luonnekuvaus. 

Koiranpäivää!

Tultiin Been kanssa juuri Karvakuonojen Koiranpäivän kimppalenkiltä. Hännänheiluttajien päivää oli juhlistamassa yli kymmenen koirakkoa. Ilmeisesti kevät on sittenkin tulossa, koska Biekan mahanalunen oli lenkin päätteeksi aivan kurassa! 

Pieni black & tan unelmani, onnea Koiranpäivänä 2017!

Ulkoilmaelämää

Pääsiäsenä vietettiin ulkoilmaelämää koko pitkä viikonloppu. Lauantaina lähdettiin koko perhe retkelle "Pääsiäissaareen", paikkaan, jossa miehen suku on viettänyt pääsiäistä iät ja ajat. Aapasoiden keskellä pienellä metsäpläntillä on lapsille mäenlaskupaikka, itselleni aivan liian hurja, jos totta puhutaan. Mäen alla on tulentekopaikka, jossa tälläkin kertaa nautittiin kuksakahvit ja paistettiin makkaraa. Paikalle oli ehtinyt jo naapureita, tällä kertaa ilman koiraa, joten Biekka sai olla rauhassa vapaana. Ihastustahan se pikkumusta taas herätti. Rapsutuksia riitti ja vähän makkaraakin. Eikä tila juoksennella tosiaankaan loppunut kesken. Aurinkokin näyttäytyi lopulta.

Ruokalevolla ja päiväunilla

Biekka on aina ollut helppo rekimatkalainen. Ei ole pelännyt, eikä yrittänyt pois kesken kyydin. Tälläkin kertaa se hyppäsi reippaasti rekeen ja otti paikkansa kainalostani, jossa sai viltin ja luhkaa tuulensuojaksi. 

Treeniliivit ja ikävä tokoon

Uudet treeniliivit saapuivat. Vanhaa nimikoitua Annspets-liiviä en tietenkään voi enää pitää; ne olivat vain minun ja Moskun yhteisiin treeneihin. Vaikka Biekan kanssa onkin hauska treenailla tokoliikkeitä, kisoihin asti ei taitaisi oma pää Biekan kanssa kestää :D Ja sinne on kova ikävä, kisaamaan -vielä joskus. Uusi perheenjäsen, tokokoira ja kaverin etsintä Biekalle on aloitettu <3 

Treeniliivit tilattiin kimppatilauksena halukkaiden karvakuonolaisten kanssa. Nämä ovat merkkiä Berra Pro Light ja koko XXS. Kooltaan edellisiä (vanhan mallin?) liivejä naftimmat, mutta kevyemmät ja tosi kivan tuntuiset päällä. 

Biekan kanssa puemme liivit seuraaviin hakutreeneihin ja täytämme taskut lempiherkuilla. Joten Biekka, don't worry <3

Terveisiä hiihtolomalta

Loistomökki Levillä. Oman perheen lisäksi mukana vanhemmat ja siskon perhe. Aurinkoa ja upeat ulkoilukelit. Yhtenä päivänä vuokrattiin tyttärelle ahkio ja hiihdettiin Immeljärveä pitkin Riiheen, sympaattiseen latukahvilaan vohveleille. Pojat hiihtelivät sinne "varamummon ja -papan" eli tällä kertaa serkkujen isovanhempien kanssa omaa vauhtia :) Biekkaa kiinnostivat hajut, ja kuten kuvasta näkyy, hiihtäjää ottaa jo vähän päähän tuo ainainen hajujen perään vouhotus :D Onneksi ohitukset sujuivat oikein mallikkaasti. 

Olimme ilmeisesti aikamoinen ilmestys, kun ulkomaanturistit näpsivät meistä kuvia.

Gourmet

Kerran eräs tuttavani sanoi menevänsä antamaan koiralleen ruokaa, kotiruokaa huikaten perään: "..mutta teillähän syötetään koirille vain gourmettia". Ensin vähän loukkaannuin, hienostelu ja koiran ruokinta ei mielestäni kuulu samaan lauseeseen. Asia jäi vaivaamaan kunnes tajusin; kyllä, luonnonmukainen ruokahan on aika gourmet'ta. Niin ihmisillä kuin eläimillä.

 Meillä on raakaruokailtu melkein kuusi vuotta. Biekka siis koko elämänsä meillä asuessaan. Alkujaan puhuin barffaamisesta, mutta nykyisin käytän mieluummin sanaa raakaruokinta pitääkseni trendipelleilyajatukset kaukana. Koko raakaruokinnan aloittaminen lähti oikeastaan siitä, että edesmenneen valkkarin olemus alkoi näyttää vähän plösöltä, oli hiivaa ja ikääntyvät, suuren koiran nivelet. Aloin ottaa selvää raakaruokinnasta, kyselin ja luin. Rohkenin kokeilemaan, kun huomasin Riikka Lahden antavan netissä ilmaista opastusta raakaruokinnasta. Lähettelin hänelle koirien "ruokalistoja" tarkistukseen ja sain vastaukseksi, että hyvin menee. Siitä rohkaistuneena oli helppo jatkaa. Valkkarin olemus muuttui, lihakset näyttäytyivät, turkki kiilsi ja hampaat loistivat. En nähnyt syytä, miksei Biekankin kanssa jatkettaisi samalla tavalla.

Biekka syö raakaa luuta ja lihaa yhteensä n. 250g päivässä. Sen suosikkiliha/luu tällä hetkellä on hirvi. Lohi pitää aina piilottaa johonkin toiseen makuun. Samaan syssyyn kuppiin lorahtaa Nutrolinia. Biekalla on tällä hetkellä Nutrolin Nivel monitehoa "voitelemassa ylimääräistä selkänikamaa". Sen jälkeen jatketaan Seniorilla, mikäli niveltabletteja jää yli. Alkuun ruokaa kuskattiin Rovaniemeltä asti, metsästävät poromiehet ja -naiset naapurissa olivat myös iso apu. Pian huomasin silloisen Muschin jälleenmyyjän oman kunnan alueella. Se oli iso juttu. Nykyään ruuan saaminen on lasten leikkiä. Kuudessa vuodessa on tapahtunut paljon; Kylmäsen tehtaanmyymälästä saa luita ja lihoja koirille, Vauhti-Raksun auto on aloittanut Pohjois-Suomen toimituskierroksen ja raakaruoka on ilmestynyt päivittäistavarakauppoihin. Vähintään kaksi kertaa vuodessa tilaamme ruuan paikallisen koirahoitolan kautta, samaisen henkilön kautta, jonka kautta aloitimmekin. Palvelu todellakin pelaa; Biekka saa ruokansa kotiovelle toimitettuna.

Tänään kupissa on Biekan lempparia, hirveä. Lainasimme naapurille peräkärryä ja saimme korvaukseksi useamman kilon hirvenlihaa. Tututkin tietävät, että koiran ruoka otetaan aina kiitollisena vastaan.

"Gourmettia"(vanha kuva)

Ystävänpäivä

Jäällä kävelyllä mietin, että kyllähän tuohon mahtuisi Biekalle kaverikin juoksemaan.. pieni heeleri näytti niin yksinäiseltä suurella jäällä. Onneksi oli lapsiystävä peuhaamassa. 

Biekan kanssa (ja yleensäkin koiran kanssa) jokainen päivä on ystävänpäivä.

Kirkolla

Viikolla tehtiin lenkki "kirkolla", siellä lähtöpaikaksi valittiin Pappilanniemi. Ville lähti hiihtämään ja me Been kanssa kävelemään. Lenkkeiltiin puolitoista tuntia tarkoituksena ohitella vähän muitakin koiria, mutta kavereita ei kyllä näkynyt kuin yksi. Taisimme olla liian aikaisin liikkeellä.

Rantapolulla opiskeltiin, mikä se siljo oikein on.

Aurinko

Kävimme lauantaikävelyllä Kitisen rannassa (ja testaamassa uutta talutinta). Siellä se vihdoin meitä tervehti, aurinko. Ei sillä, että pimeys meitä haittaisi; kaamoshan on ihanaa aikaa, kun huomio kiinnittyy entistä herkemmin valoilmiöihin taivaalla, revontuliin, kuutamoon ja tähtitaivaaseen. Otsalamppu on myös vakiovaruste ulkoillessa. Mutta tuo aurinko. Se kyllä muistuttaa tulevasta Lapin kesästä ja sen valoisista kesäöistä, Lapin taiasta. Kyllä me Biekan kanssa ollaan aika onnekkaita, kun saadaan täällä Lapin taikamailla tassutella.

Terveen paperit

Tällä viikolla Biekalla on ollut rankkaa. Se on käynyt eläinlääkärillä KAKSI kertaa. Ei mitään vakavaa, päinvastoin. Maanantaina päivitetiin rokotukset täällä Sodankylässä ja tänään kävimme peilauttamassa silmät Rovaniemen Evidensian kimppatarkastuksilla. Samaan syssyyn tarkistutettiin polvet. Mukava päättää viikko hyviin uutisiin. 

Silmät: terveet

Polvet: 0/0

Biekka rakasti taas kamalasti toisia koiria ja niiden hajuja; huulet oikein väpättivät innostuksesta, mutta kun kutsu kävi huoneeseen, piti pienen miehen jännittää. Pöydällä seisominen ei ollut edelleenkään mikään kovin mukava juttu, mutta onneksi mamma ja eläinlääkäri muistivat jutella ja kehua. Silmätarkastuksen lopussa häntä hakkasi jo kovaa vauhtia käsivarttani vasten. Kyytiä odotellessa kävimme hakemassa reippaalle pikku Beelle naapurikaupasta uuden heijastintaluttimen. 

Eläinlääkärinä toimi Leena Ruotsalainen-Ryökkynen.

Pakkanen

Minun oma ihminen ei tänään joutanut kirjoittelemaan, koska meidän koti on muuttunut sairastuvaksi. En oikein tiedä, mitä se tarkoittaa, mutta kukaan ei juuri tee mitään, makoilevat vain ja voivottelevat. Sain siis luvan sanoa sanasen tästä päivästä. Tänään on pakkanen, -35,5 jos oikein kuulin. Se on ilmeisesti paljon, koska pakkanen on paukkunut nurkissa ja lähellä omaa petipaikkaani. Hirret poksahtelevat kovaa; siinä saattaisi säikympi koira säpsähdellä ihan tosissaan, mutta minä en. Ulos ei tee yhtään mieli ja aamun pissareissukin oli tosi nopea. Sitten mamma keksi hemmotella minua. Pääsin syliin paijattavaksi. Mamma piti minua tosi tiukasti lähellään, rapsutteli ja kehui minua, ja kun sitten täytyi lopettaa, oli kynsistäni tullut lyhyemmät. Meidän perheen rohkein on kyllä ihmisvauva, joka nukkuu päiväunet ulkona vaunuissa. 

- Biekka

Hyvää uutta vuotta!

Uuden vuoden aatto sujui rauhallisesti kotona herkkuruuista nautiskellen, löhöillen ja tietysti Biekka kävi myös saunassa. Illalla raketteja paukahteli aina silloin tällöin, mutta Biekka ei niistä stressaantunut. Tämä aatto oli ensimmäinen, kun ei tarvinnut kantaa huolta koirasta ilotusten aikaan. Biekka, oot niin rautaa! Uusi vuosi oli myös haikein ikinä..niin ikävä Moskua.

Vuoden ensimmäisen päivän kunniaksi lähdimme Biekan kanssa kävelylenkille metsään testaamaan mieheni joululoman tee-se-itse -projektin tuloksia. Itse nikkaroidulla lanalla on vedetty rypyläiset kelkanjäljet sileiksi ja leveiksi ja tehty papan metsään umpiseen muutama lisäpolku. Kävelyn lisäksi päästään takapihalta metsään entistä helpommin suksilla, pulkalla, kicksparkilla, läskipyörällä ja nyt jopa lastenvaunuilla. Biekka juoksi suurimman osan matkasta vapaana. Poroaitojen lähellä otin Biekan vetovyöhön. Lyhin reitti on noin 3,5 km, jonka kiertämiseen hurahti tänään reilu tunti. Ainoa juttu, josta en niin tykännyt, oli Biekan kiinnostus poronpapanoihin. 

Uutta lenkkeilybaanaa auki

Tsi-lana

Poroaidalla Biekka katselee,

kun porot ruokailevat

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2017!