Kommatissa

Sunnuntain ulkoilut Kommattivaarassa ja happy, happy heeler <3

Syyslomalla

Syyslomaviikko lähenee loppuaan. Maanantaista torstaihin vietimme sitä koko perheellä Kuusamossa. Yövyimme Kuusamon Tropiikissa, noh, koska sinne sai koirakin tulla. Biekkaa odotti hotellihuoneessa oma kirkuvanpunainen ruokakuppi. Keskiviikkona pidimme kunnon ulkoilupäivän vastapainoksi Angry Birds-puistoilulle ja ulkoilulle hotellin lähellä. Suuntasimme kylpylästä Oulangan Luontokeskukseen, josta vaipanvaihto- ja syöttörumban jälkeen vauva kantoliinaan, Biekka valjaisiin ja patikoimaan! Kävimme kävelemässä reilut kaksi kilometriä Kiutakönkään nuotiopaikalle ja takaisin. Matkalle oli järjestetty alueen luontoon liittyviä tehtävärasteja, joita pojat ratkoivat innoissaan. Kodalla paistoimme makkaraa ja söimme eväitä. Lyhyt patikkaretki vierähti helposti parin tunnin retkeksi. Reissu Kiutakönkäälle oli oikeastaan koko loman kohokohta; koko perhe oli yhdessä, Biekka sai näyttää gasellintaitojaan ja luonnossa lapsetkaan eivät ehtineet riitelemään. Kiutakonkään kohina ja punaiset dolomiittikalliot jäivät kaikkien mieleen. Kosken kuohut houkuttelivat paikalle muitakin syyslomaretkeilijöitä; reitillä näkyi useita vauvoja kantovälineissään ja tosi monta koiraa, joista Biekka oli erityisen ihastuksissaan. 

Tänne mennään vielä uudestaan!

Naurua ja namikippoja

Kotipihassakin voi harjoitella hakua. Tämä lause jäi mieleeni Petri Koistisen vetämältä hakukurssilta muutaman vuoden takaa. Se on ollut Biekan kanssa loistotapa olla unohtamatta jo opittuja asioita. Onneksi meillä on iso omakotitalon piha, jossa piiloja löytyy, jos vain hetken miettii. Viime viikonlopusta innostuneena meillä on arki-iltoina leikitty piilosta. Pikku Kakkonenkin on jäänyt toiseksi, kun pojat innostuivat maalimiehen pestistä. Kamalaa oli vain, että äiti joutui hetkittäin kieltämään lapsiltaan nauramisen! No onneksi nauraminen sallittiin suuren etsinnän päätyttyä onnellisesti, ja yhtä paljon kuin Biekka rakasti namikuppeja, yhtä paljon riitti piiloista naurua heelerin pusuhyökkäysten jälkeen.

Kuvassa molemmat pojat ovat kotatyömaalla peräkärryssä piilossa. Ohjeistus oli, ettei tarvitse tehdä mitään. Testasin, alkaako B haukkua, kun löytää maalimiehet, mutta ei pääse luokse. Ei, ei se haukkunut. 

Pojat peräkärryssä. Biekka ei jättänyt maalimiehiä, vaikka ei päässytkään kärryyn.

Toinen hauska piilo löytyi ison pressun suojista. Muotoilin pressun niin, että keskelle pääsee vain yhdestä kohdasta ikään kuin käytävää pitkin. Muita piiloja ovat olleet mm. lato, ulkolelujen säilytyslaatikko ja kottikärryt, jonne pienempi maalimies mahtuu loistavasti kyyryyn.

Kohta tulee talvi. Mitähän me sitten keksitään. Luulen, että poikien avustukella saamme pihaan hienoja lumipiiloja.

Hakua

Harrastus jatkuu. Viikonloppuna pääsin irtautumaan kotoa (kiitos mummo!) sen verran, että pääsimme Biekan kanssa pitkästä aikaa Karvakuonojen hakutreeneihin. Paikaksi sovimme yhdessä näin alkuun helpon maaston raviradan läheltä. Pari nuorta neitikoiraa ja Biekka oli sopiva kokoonpano aurinkoisen sunnuntain hakuiluihin. Biekka on käynyt haun alkeiskurssin. Sillä on hakukäsky "Ukko" hallussa ja se tietää, mitä se tarkoittaa. Nokka ilmaan ja etsimään! Biekka pysyy maalimiehen luona, mutta ilmaisu puuttuu vielä. Haukkuminen olisi seuraava etappi. No miten meillä menikään. Biekan ensimmäinen etsintä alkoi tyttöjen hajuja haistellen. Pyörimisen jälkeen nokka nousi vihdoin ilmaan ja Biekka etsi hajua. Juoksentelua, juoksentelua. Maalimiehen nähtyään Biekka pysähtyi kuin seinään ja mietti, mitä nyt. Se taisi nuuskia maata ennen kuin säntäsi maalimiehen luo häntä heilujen herkkukipon sisältöä tuhoamaan. Hieno! Ennen toista suoritusta odottelimme  porotokan siirtymistä väljemmille vesille. Toisella kerralla B ei epäröinyt enää yhtään vaan se etsi aktiivisesti hajua ja juoksi pysähtymättä hakemaan kehut ja namit maalimieheltä. Kyllä olin ylpeä. Ilokseni voin siis todeta, että kaikki opittu on edelleen muistissa. Ainakin koiralla. Itse haluaisin saada lisää varmuutta, noh, vähän kaikkeen hakuun liittyen, sillä treenammehan toisten koiria. Junnuillakin meni hienosti! Seuraavaksi lisäämme Biekalle haastetta ja alamme miettiä ilmaisun opettamista.