Salomonin jälkeen

Kesäkuussa Sodankylässäkin riehunut Salomon-myrsky kaatoi puita myös papan metsässä. Puhelinsoitto kaatuneista puista sai alkukesästä miettimään, mitä tukeista tehdään. Kävimme tänään miehen, tämän isän eli papan ja esikoisen kanssa katsomassa, mitä moto oli saanut aikaan. Näyttää siltä, että pihalle nousee vielä jotakin syksyn tai ensi kesän aikana. 

Biekka sai samalla mukavan metsäretken. Se pääsi sääskiäkin karkuun kahlaamalla pientä jokea pitkin ja välillä uimalla siellä. Reissu oli samalla pieni luontoretki, kun pappa esitteli vanamon, lillukan ja joukon erilaisia sieniä.

Metsäpalstan kasveja, vanamo ja lillukka

Joesta noussut outo eläin

Ihan hyvänkokoista puuta, tuumii Biekka

Liikennepuistossa

Päiväretki. Ex tempore. Leville!

Yllätettiin lapset (ja Biekka) tänään ja suunnattiin auton nokka kohti Kittilää ja Levitunturia. Harvemmin onkin tullut käytyä siellä kesäaikaan, joten nyt oli oiva tilaisuus käydä katsomassa, mitä tunturikohteessa kesällä tapahtuu. Plan number one, lasten liikennepuisto länsirinteillä oli tällä erää ehdoton suosikki, ja siellä viihdyttiinkin pisimpään. Biekka kävi välillä kahlailemassa viereisessä purossa ja löysi parhaimman varjopaikan poliisitalon luota. Viereiselle näyttelykentälle palataankin sitten jo parin viikon päästä. 

Sole niin justhin.

Apua, näyttelyyn!

Minä, en mikään näyttelyihminen olen viemässä Been elokuun alussa Kittilän ryhmänäyttelyyn. Kaksi vuotta takaperin samaisessa näyttelyssä Biekan debyytti toi papereihin vaikka mitä merkintöjä..AVO-ERI, AVK1, PU1, SA, ROP, SERT.

Osaako machomies seisoa rivissä? Kuuluuko pöydällä terrieriääntä (joka vielä aiemmin annettiin anteeksi rodulle luonteenomaisena piirteenä)? Nouseeko jalka vääriin paikkoihin? Osaako mamma ottaa rennosti?

Viikonloppuna luvassa seisotusta, juoksuttamista, hampaiden näyttämistä 

ja hengitysharjoituksia.

Piimäkuutio

Hellepäivän herkku, jäädytetty piimäkuutio maksasydämellä.

Laatuaikaa

Esikoiseni halusi lähteä käyttämään Biekkaa kävelyllä ja harjoitella taluttamaan sitä itse. Ensimmäiset lyhyet kävelyt yhdessä teimme jo viime vuonna, mutta nyt kuusivuotiaana innostusta on ihan eri tavalla ja poika haluaa oppia kulkemaan koiran kanssa, ei vain pitelemään hihnasta. Rauhallinen pyörätie ja Kitisen ranta oli oiva -ja vaihteeksi sääsketön paikka pienelle lauantaikävelylle ja hihnaharjoittelulle. Rannassa annoin kaksikon puuhastella hetken kahdestaan. Reilu tunti äiti&poika -laatuaikaa pienen heelerin seuralla höystettynä, tottakai!